Secret Line's White Tirlittan ''Heili''
Minä olen Secret Line's White Tirlittan 'Heili'. Olen syntynyt 5.11.2008.
Isäni on Secret Line's Secret Warlord ''Pepi'' ja
äitini on Sippelins Li Li
Minut olet voinut bongata näyttelystä, suomesta sekä Viron, Liettuan ja Latvian suunnalta.
Näyttelytuloksiani voit lukea uutisistani. Näyttelyvuosien saldona on Viron juniorimutovalio-
sekä mutovalio titteli, Suomesta varaserti, jokunen parasnarttu sijoitus, luokkavoittoja.
Näyttelyiden lisäksi harrastelen agilityä.
Minut on tarkastettu silmien ja polvien osalta useen kertaan ja dna- testejäkin minusta on otettu,
tulen osallistumaan jalostustarkastukseen, kun sellainen vain järjestetään. Suunnitelmissa on
MH -luonnetesti kuvaus. Purentani on kaunis.
Olen säkäkorkeudeltani 30 cm ja painoni pyörii kuuden kilon huitteissa.
Minä olen luonteeltani, iloinen, riehakas, rohkea ja utelias. Häntäni heiluu lähes koko ajan ja jos en nuku, syön tai leikin. Mieluinen harrastus on näyttely, minulla on kuulemani mukaan niskassa näyttelynappi, joka on 'auki' asennossa, kun tilanne muistuttaa näyttelykehää. Itseasiassa en vielä ole törmännyt tekemiseen, josta en olisi pitänyt, kaikki ihmisteni kanssa tekeminen on hauskaa. Ihmiseni sanoo, että olen erittäin avoin ja iloinen koira. Olen kaikkiruokainen ja lempiherkkuani on kaikki, minkä voi suuhun laittaa ja vatsaan nielaista. Annan mieluusti myös suukkoja kaikille, jotka lähelläni ovat. Jonkin verran minulla on kuitenkin taipumus vahtia syömisiä kaikilta muilta, paitsi laumani jäseniltä, jos vieras koira tulee lähelle namejani, saatan murahtaa ja yrittää jopa näykätä. Juoksujen jälkeen olen hapan ja minulla on silloin taipumus masennukseen, toivottavasti tuollainen häviää, kun saan omat pennut. Vieraisiin ihmisiin suhtaudun vähän varauksellisesti, mutta tutustuttuani olen luottavainen vieraampiakin tuttavuuksia kohtaan.
Agilityä olen harrastanut jo aika nuoresta koirasta lähtien, olin jo kisaavienkin ryhmässä, mutta muutaman koirahyökkäyksen seuraksena olen palannut jatkoryhmiin. Ehkäpä pian minut voi pongata myös agiliitämästä kisoissa. Innostun edelleen lähes kaikesta ja ihmiseni ovatkin sanoneet, että taidan olla noutaja harjakoiran ruumiissa. Rakastan palloleikkejä, rakastan uimista, rakastan,
rakastan, rakastan. Vapaana kulkiessani isot korvani kuulevat paremmin, joskus hihnassa saattaa tulla hiukan rähinää vastaan tulevien koirien takia, ohittaminen vapaana taas onnistuu
erinomaisesti. Turkkikoiraksi en itseäni aina miellä, koska (rakastan) möyrytä, kieriä, juosta maastossa, kuin maastossa, onneksi, ihmisilleni, minulla on helppohoitoinen turkki.
Kyllä minullakin takiaispallerot tarttuvat helposti tassukarvoihin ja masun alle, se ei muuten tunnu kivalle, kun niitä otetaan pois. Toimin usein ulkoillessa lauman poliisina varsinkin, kun isosiskoni Zelda haukkuu, niin minun täytyy sitä aina tukistaa, joko hännästä tai sitten harjasta, se on hauskan näköinen mulkoillessaan minua, minua vain ärsyttää sen kimeä haukku.
Harrastan näyttelyitä ja agilityä. Nukkumaan menen mieluusti laumani mukana sänkyyn, käyn peiton allakin, mutta siellä en viihdy, nukun ihmisten jaloissa tai sitten lattialla, kun tulee liian kuuma.
