Kiinanharjakoirat meillä
Harjakoiraan törmäsin vähän vahingossa, alunperin ihastuin sen hauskaan ulkonäköön ja välittömään luonteeseen.
Ensimmäinen kiinanharjakoira kotiutui meille lokakuussa -02, ja sille tielle jäin. Kiinanharjakoira on yksikertaisesti ihana, niin luonteeltaan ja kokonaisuutena.
Koko on kompakti. Nautin ihmisten iloisista ilmeistä, kun kuljen suloisen harjalaumani kanssa.
Omat harjakoirani eivät välitä juurikaan vieraista ihimisistä, vaikka mielellään tervehtivätkin kaikki vastaantulijat. Koirani rakastavat ehdoitta ihmisiä, jotka tuntevat tai joihin tutustuvat, tuttu rakas ihminen saa koirani hymyilemään viehkeästi.
Vieraista koirista ei harjakoirani välitä juurikaan, omat koirani ja meillä syntyneet koirat kelpaavat meillä.
Harjakoira on ehdottomasti symppis isolla S:ällä.
Useimmilla tuntemillani harjakoirilla on vahva suhde omistajaansa ja tämän takia oman ihmisen on harjakoiraa helppoa opettaa/kouluttaa. Harjakoirasta on hauskaa, kun saa tehdä oman ihmisensä kanssa asioita, tosin, kun harjakoira päättää, että joku ei ole tänään kivaa, saattaa kouluttaminen siirtyä toiselle päivälle. Harjakoirat saattavat olla vieraille ihmisille hiukan varautuneita, mutta pääsääntöisesti ne ovat iloisia hännänhuiskuttajia, vieraiden koirien kanssa harjakoira ei välttämättä tule toimeen, mutta oman lauman kanssa erittäin hyvin. Harjakoirat ovat yleensä melkoisia persoonallisuuksia ja niillä on taipumus dramatisoida asioita, esimerkiksi kynsienleikkaus tai rokotustilanne saattaa päättyä surkeaan huutoon.
Karvaton harjakoira tarvitsee vaatteita suomen vaihtelevassa säässä, joten ulos lähtö ei aina suju ihan nopeasti, mutta sitten, kun harjakoiralla on lämpimästi päällä, se lenkkeilee talvellakin reippaasti omistajansa ilona, tosin, niin kuin kaikissa roduissa, harjakoirissakin on poikkeuksia, jotkut harjakoirat eivät suostu tuulessa ja tuiskussa ulkoilemaan. Jotkut harjakoirat on hyvä suojata auringolta kevyellä t-paidalla ja aurinkorasvalla, omat koirani eivät tarvitse aurinkovoiteita, ellei kevätaurinko jostain syystä tule hyvin voimakkaana, mikäli 'kevät keikkuen tulevi', koirani saavat värin tasaisesti ilman palamista.
Omista harjakoiristani kahdella on taito leikkiä yksin, silloin lentää käpy tai pallo ja sen perässä on hauskaa juosta ja lentävää 'tavaraa' metsästellä. Omat harjakoirani harrastavat myös 'jemmaamista', jolloin herkut haudataan peiton kulman tai tyynyn alle ja tätä ihanaa aarretta sitten silmä kovana vahditaan lauman muilta jäseniltä. Harjakoiralla on myös taito hymyiillä, joku saattaisi sanoa, että harjakoira irvistää, mutta kyllä se on viehkeä hymy, jonka päätteeksi saattaa saada tulisen suudelman pienen puraisun kera. Laulamisen (ulvominen) jalon taidon hallitsee useat harjakoirat, mikäli laulamista harrastetaan yksin, siitä saattaa tulla ongelmia naapureiden kanssa, omat harjakoirani saattavat laulaa, kun tulemme töistä kotiin, ihan vain laulamisen ilosta, meillä laulu loppuu lyhyeen, kun se kielletään ja yksin ollessaan laumani ei laulamista harrasta.
Omista koiristani, jostain syystä aina nuorin, on hihnaräyhä, jostain kuulin tai luin, että susilaumassa hälyyttäminen on nuorimman lauman jäsenen tehtävä, joten kenties, koirani ovat oppaat hyvin lukeneet. Heili on tämän oppaan unohtanut lukaista ja Zelda luulee edelleen olevansa laumamme nuorin.
Harjakoiran viehätys mielestäni on nimenomaan luonteessa, yhtään vähättelemättä hauskaa ulkonäköä.
Pentujen syntymä on aina yhtä jännittävää, koska jokainen pentu on oman näköisensä ja luonteisensa, väreineen ja karvoitukseltaankin, harjakoira vanhempien väri ei kerro pentujen väriä, joten ostaessasi tai odottaessasi pentua väritoive on mahdoton toteuttaa. Mikäli hankit harjakoiran värin perusteella, kannattaa varautua odottamaan kauankin. Melkein poikkeuksetta harjakoirapennun väri muuttuu aikuisikään mennessä ja karvaton harjakoira on kesällä auringon ruskettama ja talvella kalpea versio kesäkoirasta, tosin tiedän, että harjakoirien väriä ylläpidetään talvisin myös solariumilla. Mikäli käytössä ei ole solarium lamppua on karvattoman harjakoiran omistajalla puoli vuosittain uusi koira.
Niin harjakoiran nakua- kuin puuteriversiotakin pitää trimmata vähintään kasvojen osalta. Puuterihuiskun turkki vaatii päivittäistä hoitoa, että turkki pysyisi kauniina, hyvin hoidettu puuterihuisku on varsinainen silmän ilo. Turkinlaatuja on monia, joten oikeat pesu- ja hoitoaineet löytyvät vain kokeilemalla. Mikäli puuterihuisku ei harrasta näyttelyitä, voi turkin ajaa ''alas'', jolloin hoito on helpompaa. Varsinkin agilityä harrastavat puuterinomistajat ajelevat usein puuterinsa lyhyeen turkkiin. Poikkeuksena nakusisarukseen rotumääritelmä hyväksyy puuterilla luppakorvat. Jostakin syystä useimmilla tapaamillani puutereilla on nakuja reippaampi luonne, tämä ei varmasti ole mikään sääntö.
Omat koirani ovat käyneet, tai tulevat käymään näyttelyssä arvostelun saadakseen, ja mikäli koirani näyttelyharrastuksesta pitää, niin käymme niissä enemmän.
Käytän omat koirani mahdollisuuksien mukaan jalostustarkastuksessa sekä tutkitutan silmät- ja polvet. Muut mahdolliset tutkimukset teen, jos katson niistä olevan hyötyä koko rotua ajatellen tai ne ovat tarpeen omille koirilleni, turhia tutkimuksia vältän. Kaikki harjakoirani ovat antaneet verinäytteensä Hannes Lohen geenitutkimukseen. Geenitestien yleistyessä, toivon, että tätä tieteenhaaraa käytetään hyväksi koirankasvatuksessa, itse testautan omat koirani ja kasvattini vähintään PLL:n osalta, mikäli toinen vanhemmista on PLL -kantaja. Toiveenani on että, kaikki kasvattini tutkittaisiin ainakin silmien- ja polvien osalta viimeistään kahden vuoden iässä.
